Onnea on tuntea taas talven tuoksu ja lumi jalkojen alla. Varsinkin ensimmäisinä päivinä tuoksu tuntui voimakkaasti ja se kuljetti arvaamatta menneisiin talviin ja yllättäviin paikkoihin.

Sama ilmiö kuin joululauluja tai suvivirttä laulaessa, mitään aavistamatta istut laulamassa ja äkkiä olet heitettynä lapsuuteen. Tai pikemmin samanaikaisesti kaikkiin elämäsi vuosiin. (Liian liikuttavaa minulle useimmiten.)

Kohta lumesta tulee likaista enkä edes pidä siitä, enkä varsinkaan kylmästä, odotan kevättä henkeni hädässä, mutta silti. Onneksi.



Vielä tunnelmaan sopivaa musiikkia, tämä levy soi meillä aina joulun aikoihin.





I'm so happy for the snow. Eventually it gets dirty and depressing but still. Snow is a state of mind and if many winters go by without any of it you don't know who you are any more.

The pictures are from Lux Helsinki -festival and New Years Eve with friends.

Pääsiäisen vietto voi olla pienelle raskasta, kun koko ajan pitää mennä kirkkoon. Ei meillä osata jouluja ja pääsiäisiä oikein muullakaan tavalla viettää kuin poimimalla kaupungin tarjonnasta kiinnostavia juttuja. Alimmassa kuvassa kiirastorstain messuavustaja odottelee sakastissa. Nyt hän on jo paennut maalle. Kiirastorstain messun päätteeksi alttari ja saarnatuoli puettiin mustaan ja valot himmennettiin, elämys jäi kyllä kovasti mieleen pienimmillekin.

Tänään menimme kuuntelemaan Mozartin c-mollimessun Paavalinkirkkoon. Urheasti lapsukaiset siitäkin koettelemuksesta selvisivät vaikka teos pitkä onkin. Tähän minulla on vinkkikin: kosketuksen taikavoima. Saman ovat havainneet varmaan muutkin vanhemmat, mutta kosketuksella on ihmeellinen, rauhoittava vaikutus. Sylissä ja kainalossa jaksaa kuunnella, joskus auttaa ihan kevytkin kosketus ja kiemurtelu lakkaa. Pitkältä tuntuva sessio voikin olla tilaisuus ennättää kerrankin istua paikoillaan ja tankata läheisyyttä. Ja palkitsevaa huomata, että lopulta kokemus oli myös lapsille innostava ja mieliinpainuva, kun sen ensin jaksoi kokea.

Onneksi pääsiäisyön messun jälkeen on tiedossa hauskaakin, valvomista, munia, kylästelyä ja sen sellaista. Eikä pääsiäisen aika yhtä pelkkää hartautta ole, tiedossa on myös Ikeanreissua ja naapuriasunnon tyhjenemistä ja haltuunottoa, monenmoista.

Toivotan pääsiäisen tunnekirjoa laidasta laitaan. Munia. Iloa ja valoa.





Tällaisen version löysin ensimmäisestä osasta. Ihanaa.

Nyt kun jäin töistä pois palaan vielä työpaikalleni parin kuvasarjan välityksellä. Olen tehnyt teologian opintojen ohella kirjoitus- ja soittotöitä sekä monenlaista hommaa parissa eri seurakunnassa. Todellinen sillisalaatti, olen itkenyt ja etsinyt palkkakuitteja kasaan äitiysrahaa varten.

Olen ollut suntiona. Ihanan runollista puuhaa välillä, kun saa kulkea sytyttämässä kynttilöitä ja asettamassa ehtoollisvälineitä valmiiksi hiljaisessa kirkossa. Välillä taas melko arkista kahvin keittoa ja tiskaamista. Olen ollut lasten päiväkerhossa. Ja iltapäiväkerhoissa. Ja nämä kuvat ovat Alppilan kirkon brunssilta, missä olen viettänyt lauantait. Viime keväänä olimme paikalla usein koko perheen voimin. Tänä talvena lähinnä Olga on ollut työkaverinani.

Kuvat ovat suurimmaksi osaksi viime keväältä ja olen ottanut niitä brunssin fb-sivuja varten. Kahlasin kansiot läpi ja keräsin lempparit tähän muistoksi.

Ja lopuksi vielä kuviin kuuluvaa äänimaisemaa. Tämmöistäkin on levylautaselta tullut.

Olga laittoi aamulla hiuksiaan kiinni ja mielessäni alkoi soida

tyttö lähtee tanssimaan,
harjaa hiuksiaan.

Ehkä siksi, että olimme lähdössä lauantaipuuhaamme Alppilan kirkon brunssille, missä Bunu eli Dj Bunuel soitteli tätä fiilispalaa joka brunssilla viime keväänä. Että tulikin ihana kevättunnelma.