Sunnuntaikävelyllä. Suuntasimme Teurastamon pihalle haaveissa jäätelöt, mutta siellä oli ihan kaikki kiinni vielä toukokuun sunnuntait. Testasimme kuitenkin pyörätelineessä odottavia luottofillareita.

Kotimatkalla törmäsimme sambakulkueeseen joka teki lähtöä Vaasanaukiolta.

Sunnuntai oli Samulin viimeinen vapaapäivä, viikkojen ja viikkojen loma loppui ja eräänlainen arki alkoi. Pöh, enää pari viikkoa koululaisten herätyksiä, ja kohta olemme taas kuin Ellun kanat.

Pääsiäisen vietto voi olla pienelle raskasta, kun koko ajan pitää mennä kirkkoon. Ei meillä osata jouluja ja pääsiäisiä oikein muullakaan tavalla viettää kuin poimimalla kaupungin tarjonnasta kiinnostavia juttuja. Alimmassa kuvassa kiirastorstain messuavustaja odottelee sakastissa. Nyt hän on jo paennut maalle. Kiirastorstain messun päätteeksi alttari ja saarnatuoli puettiin mustaan ja valot himmennettiin, elämys jäi kyllä kovasti mieleen pienimmillekin.

Tänään menimme kuuntelemaan Mozartin c-mollimessun Paavalinkirkkoon. Urheasti lapsukaiset siitäkin koettelemuksesta selvisivät vaikka teos pitkä onkin. Tähän minulla on vinkkikin: kosketuksen taikavoima. Saman ovat havainneet varmaan muutkin vanhemmat, mutta kosketuksella on ihmeellinen, rauhoittava vaikutus. Sylissä ja kainalossa jaksaa kuunnella, joskus auttaa ihan kevytkin kosketus ja kiemurtelu lakkaa. Pitkältä tuntuva sessio voikin olla tilaisuus ennättää kerrankin istua paikoillaan ja tankata läheisyyttä. Ja palkitsevaa huomata, että lopulta kokemus oli myös lapsille innostava ja mieliinpainuva, kun sen ensin jaksoi kokea.

Onneksi pääsiäisyön messun jälkeen on tiedossa hauskaakin, valvomista, munia, kylästelyä ja sen sellaista. Eikä pääsiäisen aika yhtä pelkkää hartautta ole, tiedossa on myös Ikeanreissua ja naapuriasunnon tyhjenemistä ja haltuunottoa, monenmoista.

Toivotan pääsiäisen tunnekirjoa laidasta laitaan. Munia. Iloa ja valoa.





Tällaisen version löysin ensimmäisestä osasta. Ihanaa.

Lisää kuvia sieltä mistä jäin äitiyslomalle eli Alppilan kirkolta. En malttanut lomasta huolimatta pysyä kauaa poissa, torstaina menimme Olgan kanssa Ninan ja Tuulikin taidekerhoon ja perjantaina Alppilan kirkon kahvilaan liittyvään savipajaan. Tehtiin savihommia tuttujen kerholaisten kanssa. Se on vissiin sitä työn ja vapaa-ajan sekoittumista se. Savityöt jäivät odottamaan polttoa, jännä nähdä minkä värisiä niistä tulee.

Nyt kun jäin töistä pois palaan vielä työpaikalleni parin kuvasarjan välityksellä. Olen tehnyt teologian opintojen ohella kirjoitus- ja soittotöitä sekä monenlaista hommaa parissa eri seurakunnassa. Todellinen sillisalaatti, olen itkenyt ja etsinyt palkkakuitteja kasaan äitiysrahaa varten.

Olen ollut suntiona. Ihanan runollista puuhaa välillä, kun saa kulkea sytyttämässä kynttilöitä ja asettamassa ehtoollisvälineitä valmiiksi hiljaisessa kirkossa. Välillä taas melko arkista kahvin keittoa ja tiskaamista. Olen ollut lasten päiväkerhossa. Ja iltapäiväkerhoissa. Ja nämä kuvat ovat Alppilan kirkon brunssilta, missä olen viettänyt lauantait. Viime keväänä olimme paikalla usein koko perheen voimin. Tänä talvena lähinnä Olga on ollut työkaverinani.

Kuvat ovat suurimmaksi osaksi viime keväältä ja olen ottanut niitä brunssin fb-sivuja varten. Kahlasin kansiot läpi ja keräsin lempparit tähän muistoksi.

Ja lopuksi vielä kuviin kuuluvaa äänimaisemaa. Tämmöistäkin on levylautaselta tullut.

Olga laittoi aamulla hiuksiaan kiinni ja mielessäni alkoi soida

tyttö lähtee tanssimaan,
harjaa hiuksiaan.

Ehkä siksi, että olimme lähdössä lauantaipuuhaamme Alppilan kirkon brunssille, missä Bunu eli Dj Bunuel soitteli tätä fiilispalaa joka brunssilla viime keväänä. Että tulikin ihana kevättunnelma.

Jään loppuviikoksi yksin kotiin, joten minulla on mahdollisuus laskeutua kaikessa rauhassa jokavuotiseen yksinkertaisuuden ja hyvyyden tietoisempaan tavoitteluun. Hieno kiteytys kaverin fb-seinältä, tämä jäi soimaan päässäni enkä enää keksinyt miten olisin asian paremmin ilmaissut.

Katsoessani ympärilleni näen kyllä monta paikkaa, mistä yksinkertaistamisen noin niin kuin materialistisessa mielessä voisi aloittaa. Vien kierrätystä odottavat pussit pois, pahvit keräykseen, paikat kuntoon, mitä nyt jaksankin. Muu vaatii hiukan hiljentymistä ja keskittymistä. Kuinka saisin päänsisäistä kaaosta kuriin, kuinka vastaisin ekopaasto -haasteeseen? Loppuviikolla minulla on aikaa kysyä itseltäni mitä kuuluu? Ekopaaston voisin aloittaa vaikka syömällä tuon sienikeiton jääkaapista, ennen kuin se kävelee itse ulos.

Poikkesin päivällä ohimennessäni Kannistolla Hakaniemessä ostamassa laskiaispullat. En tietenkään päässyt myymälästä ulos ilman tuollaista ihanaa pussillista marenkisydämiä. Eiväthän ne koskaan aivan samoja ole kuin lapsena kun äiti osti syntymäpäiville suuren laatikollisen vaaleanpunaisia marenkeja Linkosuolta, sellaisia joita ei enää saa, mustavalkoisessa leivoslaatikossa joka oli kuvitettu Linkosuon siluettihahmoilla. Mutta ovat ne aina edes sinne päin.

Pullien kimppuun päästiin vasta illalla, kun enemmistö oli kotiutunut posket punaisina. Viimeinen viidesosa kotiutunee sunnuntaina, sydämenmuotoisia terveisiä vaan.

Muskaripoikien isänpäiväesitys. Meillä oli ilo kuulla kappaleet Ken on luonut kukkasen, Matkustan ympäri maailmaa ja Paljon onnea isä. Kännykkäkuva sen kunniaksi että Hesarissa oli tänään niin hienoja amerikkalaisten lehtikuvaajien kännykkäotoksia.

 Kevätjuhlapäivä, yksi niistä. Aurinkoista viikonloppua!

 Hurjilla merirosvoilla oli kenraaliharjoitus.

Helmiportin salaisuus

Lapset vaelsivat Kallion kirkossa ja etsivät yksityiskohtia, jotka oli kuvattu Helmiportin salaisuus -vihkoon. Vaellus oli osa kirkon juhlavuotta. Minusta onnistunut tapa tutustuttaa lapsia kotikirkkoon ja lapset etsivät innoissaan kauniita jugendaiheita, kaikkiin paikkoihin sai mennä minne oli ovi avoinna.