tiistai 12. tammikuuta 2016






Onnea on tuntea taas talven tuoksu ja lumi jalkojen alla. Varsinkin ensimmäisinä päivinä tuoksu tuntui voimakkaasti ja se kuljetti arvaamatta menneisiin talviin ja yllättäviin paikkoihin.

Sama ilmiö kuin joululauluja tai suvivirttä laulaessa, mitään aavistamatta istut laulamassa ja äkkiä olet heitettynä lapsuuteen. Tai pikemmin samanaikaisesti kaikkiin elämäsi vuosiin. (Liian liikuttavaa minulle useimmiten.)

Kohta lumesta tulee likaista enkä edes pidä siitä, enkä varsinkaan kylmästä, odotan kevättä henkeni hädässä, mutta silti. Onneksi.



Vielä tunnelmaan sopivaa musiikkia, tämä levy soi meillä aina joulun aikoihin.





I'm so happy for the snow. Eventually it gets dirty and depressing but still. Snow is a state of mind and if many winters go by without any of it you don't know who you are any more.

The pictures are from Lux Helsinki -festival and New Years Eve with friends.

1 kommentti:

  1. kaunis valoesitys! ja voi miten kaipaan lunta! laskeskelin, etten ole tainnut nähdä lunta viiteen vuoteen. luminen talvi on vaan niin paljon kivempi, kuin sateinen ja pimeä sellainen... toivottavasti siellä lumi pysyisi maassa!

    VastaaPoista