Helsinkiin oli tullut poissa ollessamme talvi mutta patterit eivät olleet pysyneet perässä. Kodissamme oli vähän hiton kylmä. Nyt patterit on saatu kuntoon mutta viileää on vieläkin. Kaikki pukeutuvat villaan. Aamulla peiton alta pääsee esiin vain jos on tajunnut varata lämmintä käden ulottuville. Onneksi mummu on kutonut pojille villatakit ja kaikille paljon villasukkia. Vappuvauvalla on yötä päivää kummitytöltä peritty silkkivillapuku alusasuna.

It has been sooo cold in our home. We are all wearing wool from toes to shoulders.

Kuvissa näyttää siltä kuin kirjaston katto olisi tulessa, mutta oikeasti kyseessä on aivan vaatimaton joulutähti ikkunassa.

Perinteisiimme kuuluu soittaa Samulin kanssa joulukirkossa. Traditio on alkanut tutun kanttorin kanssa vanhan kotipaikkakunnan kirkossa, mihin olemme kokoontuneet monet monituiset joulut. Kummankin vanhemmat ovat myös olleet aina paikalla. Minusta on ollut ihanaa kun lapset ovat saaneet viettää hetken yhdessä kaikkien mummujen ja pappojen kanssa, kainalossa kuunnellen, aattoiltaa jännittäen.

Tänä vuonna, kuten myös vuosi sitten, vietimme joulun kaupungissa. Kirkkona oli siis tällä kertaa Alppilan kirkko. Joulusaunan jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti Alppilaa soittimet selässä. Vappuvauva sai olla kirkon penkissä Leena-kummin sylissä kun parvelta kajahti Kolmen kuninkaan marssi, siihen Vappu itsekin sitten pikkuisen yhtyi. Yksi lapsista makasi huonovointisena kirkon aulassa ja oksensi lähtiessämme, sekin on viime vuonna alkanut uusi perinne.

Kotiin palattuamme joulunvietto sujui hyvin rauhallisissa merkeissä monta päivää. Yksi sairasti, muut puuhasivat omiaan, radio soitti joulumusiikkia. Välillä piti vähän kokoontua syömään tai pelaamaan tai katsomaan joululeffa, joksi potilas valitsi elokuvan Inside out.

Itse vietin joulupäivän yöpuku päällä ja aloitin pitkästä, pitkästä aikaa ihanan kirjan, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme.


We spent christmas at home in Helsinki. One of the children got sick but we still had peaceful and cosy time. On a third day it even started to snow, for the first time this year.

Olga on ollut koko puolen vuoden ajan superihana, huolehtiva ja rakastava isosisko. Vappu kyllästyy usein minun seuraani neljän tunnin eskaripäivän aikana ja ilme kirkastuu kun Olga saapuu kaveriksi.

Tänään siskosten välille syntyi ensimmäinen konflikti. Vappu pääsi jo sen verran liikkeelle, että ryömi imemään Olgan askartelut pilalle. Oi, odotettavissa on tiukkoja tilanteita.

"Onneksi edes nämä säästyivät", Olga nyyhkäisi lumihiutaleille.

Kohta Vappu pääsi takaisin syliin. Parka ei tajunnut ollenkaan mistä moinen hässäkkä.

Eräänä aamuna olin kovasti inspiroitunut R-collectionin esitteestä kun tajusin, että Suomessa tehdään yhä vaatteita, vieläpä hyvän näköisiä. Nyt tämä postaus on jo vanha tarina, mutta heitin ilmoille kun löysin.

Vappuvauvakin on kasvanut tuosta.

Oikeastaan tulin lisäämään sivun alalaitaan instagram-gadgetin.

Moi taas.

Löysinpä erään pussin pohjalta kovalevyn, joka sisältää kaikki valokuvamme. Hyvä löytö. Laitankin tähän vaikka yhden missä Olga lukee ääneen pikkusiskolle. Tämä on keväällä otettu, sen jälkeen kamera on ollut pakattuna ties minne.

Täällä on nimittäin remontoitu. Paljon omaisuutta on edelleen epämääräisissä nyssäköissä lojumassa. Isommat lapset viettivät mummolassa pari viikkoa ja irtauduimme Samulin kanssa hiukan todellisuudesta, hautauduimme luolaamme ja meille kehittyi toimiva rutiini: päivät revittiin lattioita ja maalattiin, lounasaikaan tiputettiin maalitahraiset vaatteet ovensuuhun ja puettiin normaali vaatekerta päälle (aina se sama ovensuussa odottava), käytiin syömässä, palattiin hommiin ja illalla katsottiin jakso tai pari Lovejoyta Areenasta. Remontista ei puhuttu, ei suunniteltu saati ihasteltu tuloksia ääneen, painettiin vain. Ei tarvinnut sanoa paljoa, suunnitelmat olivat olleet selvillä niin kauan ja tehtävät olivat niin erinomaisen hyvin tiedossa. Yksi oviaukko, muutaman huoneen lattia ja seinät. Oviaukon tekemiseen saimme korvaamatonta apua.

Pitkällisestä (vuosien) suunnittelusta huolimatta aloitimme lopulta melko spontaanisti ja vasta vauhdissa ollessamme huomasimme että nyt mennään, homma on hoidettava samaa soittoa loppuun asti. Niinpä aikataulut ja kesäloman riittävyys olivat Herran hallussa. Onneksi, oi onneksi, lattiat jotka löysimme oli jätetty superupeaan kuntoon. Kiitos edellinen asukas joka aikanaan hioit lattialaudat valmiiksi ja peittelit ne hellävaraisesti Wormser filttipaperilla ennen kuin asensit päälle muovimaton. Vanhan talon henkeen sopivalla tavalla toimittu, lämmin ajatus sinulle. Maalasimme valmiiksi hiotut mäntylattiat vaaleiksi. Isointa lattiaa ei oltu hiottu vaan jätetty hiukan kulahtanut tummanruskea maali paikoilleen, sen jätimme koskemattomaksi. Ei ollut edes mahdollisuutta muuhun, aika loppui. Se siitä vaaleasta olohuoneesta, asumme saluunassa. Tykkään kyllä.

Suurin päätös oli jättää asunnot yhdistämättä, monesta syystä. Asumme nyt siis vierekkäisissä yksiössä ja kaksiossa. Minusta kamala ajatus aluksi mutta käytännössä toimivaa. Teimme yksiöstä kirjaston. Oviaukko puolestaan tuli kaksion puolelle, muutimme hiukan asunnon tilaratkaisua.

Uutinen siis on, että Suomen virallinen ahtaasti asuva perhe on laajentanut. Tosin perhe on myös kasvanut sitten viimekeväisten Urbaanien asumismessujen. Ehkä kirjoittelen aiheesta hiukan lisää myöhemmin, kaivan varmaan kamerankin taas esiin. Minua ei niinkään kiinnosta sisustaminen (sisustuksemme syntyi kun asettelimme omaisuutemme asuntoomme) vaan tilankäyttö ja asunnon tilojen toimiminen, venyminen ja paukkuminen, joskus myös aivan uudelleen ajatteleminen.

Sunnuntain kotikonsertti. Johannes aloitti konsertin ja soitti hienosti. Vauva nukkui syleissä koko illan. Olga sai ullakolta löytyneitä aarteita, pussillisen nukkekodin kalusteita.

Siskot.

Täällä eletään kuplassa, myönnetään. Punaisessa ja vihreässä ja valkoisessa ja pinkissä vauvakuplassa. Tekisi mieli laulaa, että hei älä koskaan ikinä muutu. Vaikka toinen muuttuu koko ajan, kahdessa viikossa jo paljon isommaksi. Kulje hitaasti nyt aika.

Muutaman tautisen sisäpäivän jälkeen ihmisten ilmoilla. Saimme ystävältä liput naapurikorttelissa pidettävään skidien diskoon. Olga viihtyi lähinnä askarteluhuoneessa ja teki hienon puun ylijäämäpahvista. Äitiä tarvittiin kuumaliimapyssyn käsittelijäksi. Samuli ja pojat olivat jalkapallotouhuissa Haapaniemen kentällä, aivan naapurissa, ja hakivat vauvan ulos aurinkoon nukkumaan.