Tänään kotimatkalla

Minun oli tarkoitus tänään postata kuvia Brakun leikkipuistosta viikon varrelta, mutta kotinurkilla törmäsimmekin tällaiseen festivaaliin ja Brakun kuvat jäivät odottamaan huomista. Torkkelinmäelle oli levittäytynyt valtava kirppis, aivan huikea tapahtuma. Pääsi yllättämään jopa kaupunkiasujan. Torkkelinmäen kenttä on siis aivan kotimme lähellä. Kuljemme tästä aina Rikun kanssa kotiin tullessamme, koska kesäiltaisin nurmelta saa helposti muovipussin täyteen pulloja ja tölkkejä. Olemme ottaneet tilaa haltuun perheen kanssa myös pelaillen ja aikaa viettäen, näin esimerkiksi.

Kiertelin ja katselin jonkin aikaa. Olen huomannut sellaisen seikan, että kameran hankittuani olen ostellut vähemmän tavaroita. Kotiin tullessa tuomisina on kuitenkin jotain uutta ja kaunista muistona kuluneesta päivästä, valokuvat nimittäin. Tänäänkään ei tehnyt mieli juuri mitään, kämppä on liian täynnä muutenkin. Täysin tyhjin käsin en kuitenkaan lähtenyt, tässä kahdenkymmenen sentin löytöni.

Nyt olen väsymyksestä sekaisin taloyhtiön kokouksessa istumisen jäljiltä ja kirjoittelen mitä sattuu. Sen vielä sanon, että hei Jarna, kiva kun liityit lukijaksi ja Minttu! Onpa kaunis kuva sinulla. Hyvää yötä ja huomiseen.

Ne kesäyöt

Kun lapset nukkuvat niin äidit...
Hierovat kauppoja. Vaihtavat kolttuja. Istuvat kesäyössä.

Hipsta päivä puistossa

Olen edelleen ihastunut iPhonen Hipstamatic -ohjelmaan. Olin kirjoittaa, että näistä kuvista tulee mielen lapsuuden aikaiset otokset, mutta tarkemmin ajateltuna nämä muistuttavat vieläkin vanhempia kuvia, niitä joita olen lapsena katsellut. Tämä yhdistettynä nykyaikaan tekee kuvien tunnelmasta jotenkin ajattoman. Oma elämä näyttää epätodelliselta ja kiinnostavammalta kuin todellisuudessa.

Lapsuudessani lähisukulaiseni suhtautuivat valokuvaukseen pelonsekaisella epäuskolla. Kamera oli hankittu perheeseen ja joskus harvoin se muistettiin kaivaa esille ja tähtäillä sillä suurin piirtein kohteen suuntaan. Aikaansaannoksena oli kuvia joissa näkyi mitä sattui, joskus kohteen pää oli mukana ja joskus taas ei. Näissä Hipstamatic-otoksissani on samankaltaista sattumanvaraisuutta. Vaikka kuinka koittaisin puhelimella tähdätä ja rajata se tekee rajauksen oman mielensä mukaan ja väritkin on valittu puhelinta ravistamalla. Täällä on esillä taitavampia otoksia, joissa kuvaaja on oletettavasti tiennyt mitä on tekemässä. En tiedä pääsenkö itse koskaan samalle tietoisuuden tasolle, Samuli on nimittäin uudesta puhelimestaan aika mustasukkainen...

Näissä kuvissa vietämme kesäpäivää Karhupuistossa, Kallion sydämessä. Samuli on hakemassa pyykkejä kuivaajasta puiston laidalla sijaitsevassa itsepalvelupesulassa, lapset kiipeilevät Jussi Mäntysen veistoksen Mesikämmen muurahaispesällä päällä. Tarkemmin sanottuna Johannes kiipeää ja Olga parkuu veistoksen juurella. Pyykkien valmistuttua menimme syömään kiinalaiseen ravintolaan puiston toisella laidalla. Sitten kävelimme kotiin päiväunille.

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain

Paljon onnea isolle pojalle toivottavat äiti&isä + Johannes ja Olga-Maria. Hauskaa viikkoa ja terveisiä mummulle ja papalle!

Tänään kaupungissa oli hiljaista

Jussi

 

 

Mummu ja pappa kylässä, juhannussaunasassa poliisien majalla Lauttasaaressa ja mitähän tuo tämänpäiväinen kakku markkeerasikaan, ai niin vaikka nyt sitten Johanneksen nimipäivää...
Päivän päätteeksi Riku hyppäsi papan autoon ja lähti kesälomamatkalle mummolaan.

Juhannuspojat

Meillä on kaksi juhannuspoikaa. Molemmat ovat syntyneet juhannuspäivänä, vaikka päivämäärät eroavatkin kolmella päivällä. Se tekee meidän keskikesästä melkoisen festarin, kun synttäreitä vietetään sekä oikeina päivinä että juhannuspäivänä ja vielä myöhemmin kavereiden kanssa. No, näistä kun selvitään niin seuraavan kerran juhlitaan sitten jouluna.

Arvatkaa kuinka monta vuotta minä täytin tänään!

Äitikin sai lomanaloittajaislahjan.

 Näin herkän synttärikutsun Riku piirsi yhdelle kivalle tytölle.

Ja vielä:

Hyvää juhannusta kaikille!

Kesä hellii

Tunnen lähes toipuneeni raskaasta talvesta, nyt vasta. Tänään jaksoin siivota ensimmäistä kertaa remontin jälkeen, kannoin matot ulos ja pesin lattiat. Onneksi Samuli on sentään tehnyt saman muutaman kerran talven aikana. Valo ja elämisen vaivattomuus vahvistavat pikku hiljaa. Kun menneistä on selvitty on aika kerätä puhtia varastoon.

Hietsun kirppis

Minä ja siskokulta vietimme päivän hankkiutuen eroon tarpeettomasta. Olin mättänyt tavaraa kyytiin aika huolettomasti, heitin säkkiin kaiken mihin silmä sattui osumaan ja mikä tuntui pyörineen käyttämättömänä. Koska väkeä oli valtavasti niin  tavara meni kaupaksi ja totesin, että päivään olisi voinut valmistautua paremminkin.