tiistai 16. elokuuta 2011

Suuri päivä

Eilen oli yhden jos toisen vanhemmilla silmät kosteina, kun uudet ekaluokkalaiset siunattiin koulutielle Kallion kirkossa. Tämä aamu menikin sitten aivan rutiinilla. Kyllä minusta silti vähän oudolta tuntui, kun Riku sujahti portista koulun pihan vilinään. Enempää en ehtinyt jäädä vakoilemaan, meidän piti kiitää jo omiin hommiin.

Toisessa kuvassa on viimeisin projekti, maailman kartta. Tämän pojan kohdalla en ole huolissani oppimisesta, se kyllä mietityttää että löydänkö iltapäivällä sekä pojan että takin ja repun. Tai että ehtiikö raukka lainkaan välitunnille kun vaatteiden päälle saaminen on joskus niin hankalaa.

7 kommenttia:

  1. voi että, mulla oli itku silmässä jo eskariin viedessä... ja tuo kartta, kyllä on poika taitava täytyy taas sanoo! ja kyllä mä luulen et seura saa vaatteet nopeesti päälle, noh vaikkei se aina päde meidän tyttösen kanssa joka omistaa saman hitausvaihteen ;)

    VastaaPoista
  2. Varmaan aika hurjaa.. Huomiseen!

    VastaaPoista
  3. Mira: Kaiken lisäksi minä näköjään liikutun sitä helpommin mitä vanhemmaksi tulen. Saa siten aina yrittää hillitä itseään eri tilanteissa ettei ulvoisi ääneen... Riku on tosi taitava, mutta innostus usein lopahtaa kun projektien suuritöisyys paljastuu. En antanut tänään jättää hienoa karttaa kesken vaan pakotin jatkamaan, teimme yhdesä Afrikan.

    Riikka: Huomiseen :)

    VastaaPoista
  4. Minä annoin suosiolla miehen viedä esikoisen viime vuonna, itku olisi päässyt varmasti!Miten 7 vuotta hujahtaakin hetkessä. Riku on äärimmäisen taitava ja lahjakas piirtäjä, ei tulisi mieleenkään että edes meidän tokaluokkalainen osaisi tuolla tavoin piirustella. Eikä tämä mammakaan-perittyä siis taitaa olla sekä lahjat että lahjattomuus?

    VastaaPoista
  5. Ihana juttu! Itku pääsee minultakin, kun Aurora aloittaa koulutiensä muutaman vuoden päästä!

    VastaaPoista
  6. Vau mikä kartta! Minä en osaisi ikuna tehdä noin tarkkaa ja mittasuhteiltaan oikeaa karttaa.

    Onnea koulutielle! Jänskäähän se on...

    VastaaPoista
  7. Kaikki: Kiitos kun kommentoitte!! Rikun sytymän jälkeen ajattelin että onko minussa jotain vikaa, kun äkkiä liikutuin kaikesta nuoruusvuosien jälkeen, jolloin mikään ei tuntunut miltään. Nykyään on hyvä nähdä sama reaktio muillakin ja tietää, että elämässä tulee vastaan merkkipaaluja jotka koskettavat. Se tuntuu inhimilliseltä. Mitä Rikun piirustustaitoon tulee, en tiedä mitä se on peräisin. Elämän ihmeitä.

    VastaaPoista