Välitilassa

Olen ajatellut, että niin sanottuja nykyajan mukavuuksia kannattaa hankkia tarpeen mukaan eli vasta todettuaan jonkin asian välttämättömäksi. Itse en ole kaivannut moniakaan kodinkoneita, jotka melkein itsestään selvästi kuuluvat tämän päivän huusholliin. Mikroaaltouuni? En ole tarvinnut. Silitysrauta? Meillä ei silitetä. (Tämä johtuu laiskuudesta, ymmärrän kyllä että monessa taloudessa silitysrauta on tärkeä. Minun muutamat silitettävät vaatteeni eivät ole käytössä, vaan viettävät ikuista odotusta mummolareissulle.) Vedenkeitin? Vierastan ajatusta, että energiaa säästääkseni ostaisin elektronisia vempeleitä, jotka on valmistettu ja jotka lopulta päätyvät...johonkin?

Viimeiset viikot olemme viettäneet olosuhteiden pakosta tämän ihanan idealismini mukaisesti ilman juuri mitään mukavuuksia, todeten samalla monen asian välttämättömäksi. Esimerkiksi juokseva vesi on luksusta, josta en kovin helposti luopuisi. Onneksi katkoksia ei ole ollut kovin usein, ne aamut ovat kurjia joina yritämme herätä ajoissa, peseytyä itse ja pestä lasten pyllyt sekä varata vettä päivän tarpeiksi. Tilanne ei ole vakava, kohtahan vesi taas kytketään päälle, mutta minua se ahdistaa.

Lämmön kanssa on sama juttu, myös sen olen todennut ihanaksi asiaksi olla olemassa. En tiedä mikä täällä meillä on sisälämpötila, ties vaikka olisi sitä luokkaa mitä kaikissa energiansäästöoppaissa suositellaan. Inhottavaa kuitenkin olla koko ajan kohmeessa, ulkona on helvetillisen kylmä ja sisälläkin vajoan horrokseen. Tuntuu, että elintoiminnot hidastuisivat kylmän johdosta.

Ja sen vaan sanon, että kun saan vihdoin uunin, liesituulettimen ja jopa lieden käyttöön, keittiöni on täydellinen. Muita koneita en kaipaa (tiskikone, kahvinkeitin ja leivänpaahdin toimivat jo!!). Olemme asuneet tässä kohta neljä viikkoa, ja keittiö on edelleen kesken. Kasauksen tehtäväkseen ottanut firma on sama joka tekee talossa putkiremonttia. Miehet painavat tuolla käytävillä ja muissa asunnoissa täyttä vauhtia saadakseen taas yhden linjan valmiiksi tämän viikon loppuun mennessä. En tiedä millä ilveellä saisimme jonkun napattua tänne hommiin. Jos moinen ihme sattuisi, niin pitäisi varmaan lukita ovi ja teljetä ihminen sisälle kunnes kaikki olisi valmista. Viime perjantaina tässä kävi joku puuhastelemassa, oli puoli päivää ja sai vetimet kolmeen oveen sekä jonkun sokkelilaudan tai sen sellaisen paikoilleen.

Tylsää. Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa yksinomaan asumisesta ja remontista, mutta elämä on nyt kohmettunut ikävään välitilaan. Valokuviakaan ei ole, kun sisko halusi kameransa takaisin. Pitäisi etsiä se oma huono jostakin.