Kuvissa näyttää siltä kuin kirjaston katto olisi tulessa, mutta oikeasti kyseessä on aivan vaatimaton joulutähti ikkunassa.
Perinteisiimme kuuluu soittaa Samulin kanssa joulukirkossa. Traditio on alkanut tutun kanttorin kanssa vanhan kotipaikkakunnan kirkossa, mihin olemme kokoontuneet monet monituiset joulut. Kummankin vanhemmat ovat myös olleet aina paikalla. Minusta on ollut ihanaa kun lapset ovat saaneet viettää hetken yhdessä kaikkien mummujen ja pappojen kanssa, kainalossa kuunnellen, aattoiltaa jännittäen.
Tänä vuonna, kuten myös vuosi sitten, vietimme joulun kaupungissa. Kirkkona oli siis tällä kertaa Alppilan kirkko. Joulusaunan jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti Alppilaa soittimet selässä. Vappuvauva sai olla kirkon penkissä Leena-kummin sylissä kun parvelta kajahti Kolmen kuninkaan marssi, siihen Vappu itsekin sitten pikkuisen yhtyi. Yksi lapsista makasi huonovointisena kirkon aulassa ja oksensi lähtiessämme, sekin on viime vuonna alkanut uusi perinne.
Kotiin palattuamme joulunvietto sujui hyvin rauhallisissa merkeissä monta päivää. Yksi sairasti, muut puuhasivat omiaan, radio soitti joulumusiikkia. Välillä piti vähän kokoontua syömään tai pelaamaan tai katsomaan joululeffa, joksi potilas valitsi elokuvan Inside out.
Itse vietin joulupäivän yöpuku päällä ja aloitin pitkästä, pitkästä aikaa ihanan kirjan, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme.
We spent christmas at home in Helsinki. One of the children got sick but we still had peaceful and cosy time. On a third day it even started to snow, for the first time this year.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti