Oikaisin Olgan viereen ihan hetkeksi vain. Nukahdimme molemmat koko iltapäiväksi. Melko pökkeröinen olo nyt, kuva on vanha mutta sopii olotilaan. Ja ihanaa, tuli myös jotenkin keväinen ja kesäinen ja vapaa ja hiukan syyllinen olo... muistin äkkiä, millaista on elää välittämättä vähääkään kellosta ja rutiineista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti