Hiljaiselo on loppunut. Yöllä kerrossänky oli täynnä serkuksia vieretysten ja kerroksissa. Siskolleni pedattiin vuode olohuoneen sohvaan.
Aamulla Samuli lähti ensimmäisenä, siihen ei herännyt kukaan. Seuraavaksi nousin minä, keittämään puuroa koululaisille. Yksi kerrallaan hämärästä ilmestyi uninen pää. Oli hiljaista ja rauhallista. Ensimmäinen lähti kahdeksaksi, toinen yhdeksäksi, muut nukkuivat vielä.
Mietin, että tätä tarkoitin kirjoittaessani jokunen postaus sitten: opetellen ottamaan toinen toisemme huomioon.
Minä huokaan pitkään ja syvään. Helsinki ei ole Helsinki, jos Kallion sydänäänet ei kuulu sinun blogisi viesteistä. Et arvaakaan, miten hyvältä tuntui huomata tekstiesi päivittyvän blogilistalleni.
VastaaPoistaJa oi, miten kaunis vatsa sinulla onkaan! Kaikkea hyvää sinulle juuri nyt kuin myös omille rakkaillesi. Joskus vielä nähdään.
Sirkku, liikutuin <3. Toivottavasti kuvat täällä lievittävät Stadi-ikävää, sitten kun pääsette muuttamaan.
Poista