tiistai 9. elokuuta 2011

Serkut

Syksy saapui, sen tiesi siitä että vettä satoi ja lapsia oli taas viisi. Koko päivän minulla oli oudon haikea olo. Kun tytöt puolitoista vuotta sitten tulivat meille hoitoon, ajattelin että mitäköhän tästä tulee. Olga-Maria oli vasta kahdeksan kuukauden ikäinen vauveli ja odottelimme putkiremonttia. Siihen kaikkeen verrattuna tämä viimeinen syksy on enää pelkkää fiilistelyä. Lapsista on tullut kuin sisaruksia ja päivämme ovat muodostuneet niin tutun rutiininomaisiksi, että viimeisinä kuukausina rutiineista uskaltaa välillä ehkä jopa joustaa. Voi olla, että keväällä serkkutytöt muuttavat pois Helsingistä. Tuntuu tosi oudolta. Ja ensi viikolla ensimmäinen joukosta aloittaa koulutien. Onko vanhemmuus tästä eteenpäin pelkkää luopumista, haikeutta ja irti päästämistä?

Kuva työn alla Rikulla, kohta ekaluokkalaisella. (Klikata voi isommaksi t. ylpeä äiti.)

1 kommentti:

  1. Voi, apua joskus mäkin joudun luopumaan hoitolapsestani..

    Ihana piirustus taas ja mukavaa iltaa!

    VastaaPoista