Aamulla siskon luona oli mieluisa vieras, Franz-koira Oulusta. Franz on nyt kaksivuotias teini. Jopa minä pidän sitä suloisena. Vauvana hauva oli sekoittaa pääni kokonaan ja aloin haaveilla tuollaisesta pikku pikku chihuahuasta. Onneksi allergiaoireet tulivat äkkiä, kun koira jäi hoivaamme päiväksi. Ei toista noin kilttiä ja rauhallista yksilöä varmaan mistään löytyisikään.
Onhan se ihan syötävän suloinen. Pikkuruinen. Minäkin olen papereissa ja testeissä allerginen, en onneksi oikeasti. En ainakaan meidän koiralle, joillekin muille kylläkin.
VastaaPoistaMinä olen kyllä tosi oikeasti mutta ei se mitään. Siihen on hyvä vedota kun sanoo että meille ei tule elämiä.
VastaaPoista