Uusia juttuja

Uuden keittiön kylkiäisenä saimme käsittämättömän määrän astioita, täydellisen kattauksen kuudelle hengelle. Keittiöfirmalla oli kampanja, joka paljastui meille yllättäen kaupanteon lomassa. Tuntuu aika suurelta lahjalta neliovisen keittiön ostajille. Astiasto sattui vielä olemaan samaa sarjaa, jota meillä oli ennestään eri väreissä. Joskus onni potkaisee.

Äidin kutoma peitto ei ole aivan uusi, mutta tuo kaipaamani väriä olohuoneeseen.

Pikkuisten pulpetti on viimeinen huonekaluhankintamme tänne, sitä on odotettu kauan. Huusin pulpetin jo monta kuukautta sitten, mutta se odotteli lumien sulamista saarroksissa kesämökillä ja saapui eilen. Nyt kun kaikki alkaa olla kotonamme valmista voin ylpeänä todeta, että olemme kuin olemmekin mahduttaneet tähän alun perin yksiöön kaikille viidelle rauhalliset nukkumasopet ja työskentelupaikat, tilavan ruokapöydän, pianon ja oleskelutilaa. Jos yllättäen löytäisin seinästä oven joka johtaisi huoneeseen jota en olisi koskaan ennen huomannut, niinkuin unessa käy, keksisin huoneelle kyllä käyttöä. Mutta näinkin pärjää, haluan vain sanoa sen koska minua ärsyttävät kaikenlaiset vähimmäisneliömäärät jotka tämänkokoinen perhe muka välttämättä tarvitsee. Myös muut asiat merkitsevät, esimerkiksi asuinpaikka ja elämäntapa. Puhumattakaan siitä kuinka onnekas se on, kenellä ylipäätään on koti ja asiat onnellisella tolalla.

Pieniltä virpojanoidilta.