Koti hakee muotoaan

Monet kalusteet ovat hakeutuneet viikonlopun aikana uusille paikoille. Remontin jälkeen piti antaa aikaa toipumiselle ja fiilistellä oloja. Olin ajatellut, että sitten kun oikea aika on, tavarat lähtevät liikkeelle kuin itsestään. Vaellus alkoi perjantain ja lauantain välisenä yönä, kun raahasin olohuoneen maton lastenhuoneeseen.

Nyt matot jakavat huoneen leikkipuoleksi ja työskentelypuoleksi (ainakin teoriassa). Olohuone sen sijaan näytti alastomalta ilman mattoa ja minua alkoi ärsyttää meidän "työpöytä" -romunurkka.

Olimme miettineet työpöytäongelmaa päämme puhki mutta asiaan ei meinannut löytyä ratkaisua. Oikeastaan ajattelin, että kun valitsimme pianon, luovuimme työpöydästä koska kaikkea ei voi saada. Tietokone siis nökötti vanhalla pikkupöydällä, jonka äärelle nurkkaan ahtautui pahimmillaan koko perhe ja muutama vieras. Oikeastaan tarvetta olisi ollut pöydälle, jolle olisi mahtunut jopa useampi projekti yhtä aikaa. Turhautuneena olin jättää haaveen suosiolla odottamaan seuraavaa elämää.

Televisio sen sijaan seisoskeli vastapäisellä seinällä omissa väljissä oloissaan. Melkoista tilan vajaakäyttöä näissä neliöissä. Silloin avasimme Ikean nettisivut ja koko ongelma ratkesi. Löysimme pitkän mutta kapean työpöydän ja keksimme, että sen paikka olisi tietysti televisiopenkin tilalla.

Kodin viihdekeskus siirtyi siis samalle seinälle ja muu huone jäi rauhaan johtohässäköiltä. Televisio vie nyt tilaa pöydältä, mutta sen voi myöhemmin yrittää kiinittää vaikka seinään. Oma ratkaisuni olisi laittaa toosa pois näkyviltä ja ottaa esiin niinä harvoina hetkinä kun joku sitä katsoo, mutta viiden hengen taloudessa kaikki ei aina mene aivan minun visioiden mukaisesti. Huoneen väritys näyttää nyt ankean harmaalta, mutta suunnittelen työpöydän päälle värikästä seinää. Joko kiinnitän seinään pöydällä odottavat taulut ja muita, tai sitten varastan idean tästä ihanasta ja inspiroivasta blogista ja teen meille oman valokuvaseinän.

 

Pikkupöytä siirtyi lopuksi ruokakomeroon viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Pöytä on palvellut isovanhempieni radiopöytänä, vanhempieni puhelinpöytänä ja meillä välillä tv-pöytänä ja välillä tietokonepöytänä. Mutta nyt: ei enää koneita vaan patoja ja pannuja, herkkuja, servettejä ja kynttilöitä. Pöytä nauttii loppuelämästään. (Siis pitäisi siivota tuo komero...)