Mikä kulttuurikoti! Rakas vanha Fazerin kenkälaatikko! Sillä on menuetteja soiteltu. Pianon kuljetus järjestyi yllättäen niin hyvin, että lopulta meille olisi ollut kaksikin eri kuljetusvaihtoehtoa tarjolla. Mutta pääasia on, että soitin on tullut kotiin ja seisoo nyt omalla paikallaan. Olen niin onnellinen! Lapsuudenkodissani piano oli aina lastenhuoneessa isona ja tummana, pidin sitä tosi rumana. Oikeastaan se on ihan komea. Nykyään istun ruokapöydän ääressä siinä, mistä näen pianon. Juon teetä ja ihastelen soitinta. Näin:
(Turha kuvitella, että osaisin enää soittaa tuota.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti