Illalla huomasimme olleemme viisi kuukautta kuin sillit purkissa. Ihmettelimme miehen kanssa että missä ne lapset ovat. Ai, mutta hehän ovat tuolla omassa siivessään! Koti tuntui kaikesta kaaoksesta ja laatikoista huolimatta kamalan isolta ja avaralta, verrattuna sekä vuokrakotiin että tähän omaan entisenlaisena. Keittiön päälle oli rakennettu aikuisille oma makuusoppi. Omasta mielestäni yksiöstä oli tullut suorastaan kolmio, tai vähintäänkin "avara loftmainen kaksio". Pienet harmit eivät tuntuneet miltään, kuten nyt se että asunnossa oli aivan valtavan kylmä. Niin oli Lontoossakin, kun yövyimme eräässä perheessä ennen joulua muutaman yön. Suihkussa käydessä hengitys huurusi. Ja siinä vasta oli viehättävä, boheemi asunto...
Hiukan hankalaa oli myös se, että parvelta puuttuivat vielä kaide ja tikkaat. Joudumme siis taiteilemaan katon rajassa kiikkerillä remonttitikapuilla. Lapsilta kielletty.
Tästä kapineesta olisin toivonut päässeeni jo eroon, mutta kaasu on poikki vielä kuukausia. No, onhan tuolla keitelty puuroja jo syksystä 2009. Rakkine kuumiaa omia aikojaan, joten töpseli kannattaa muistaa irrottaa pistorasiasta. Vanhassa keittiössä levyllä keitellessä telkkari ja tietokone lakkasivat toimimasta.
Lapsoset nukkuvat siinä vaatteet päällä ja peitot korvissa. Lasten sänkyä vielä odotellaan. Pinnasängyt ovat leviämässä, punainen on löydetty pihan roskalavalta ja siitä irtoilevat pinnat, toisesta putoilee pohja. (Siis pari kertaa vain on pudonnut..) Eikä ole häävissä kunnossa tuo taitettava sänkykään. Kuvassa näkyy myös eskarilaisen uusi hieno toimisto, jonka mummu ja pappa toivat maalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti