Viime viikkoina on vietetty muutama päivä sairaalassa pienen nuhanenän kanssa, juhlittu vihdoin Olga-Marian synttäreitä kavereiden kanssa sekä vauvan ristiäisiä ja ystävien häitä, kylästelty puolin ja toisin sekä käyty syömässä arkilounaiksi soppaa Brakulla.
Vappu Linnea kastettiin Kallion kirkossa messun yhteydessä. Vauva ja muut lapsivieraat jaksoivat superhienosti, vaikka tilaisuus venähti parituntiseksi. Oi miten kaunis tapa liittyä seurakunnan jäseneksi oli tämä kesäinen messu.
Päivisin Vappu pötköttelee laverilla ja pitää vastaanottoa kaikille jotka käyvät katselemassa silmiin ja juttelemassa, matkailee vankkureissaan, syö ja nukkuu. Iltaisin hän sulkee rauhallisesti silmänsä ja ryhtyy pitkille yöunille. Itse käyn iltaisin nukkumaan väsyneenä mutta kiitollisena. Elämä tuntuu täydeltä.
Kuvassa on uusi aamujen pelastaja pataleipä, jonka ystävä vinkkasi. Resepti on kuulemma someilmiö ja ohjeita löytyy useasta paikasta. Itse katsoin kerran täältä ja sen jälkeen meillä on syöty tuoretta leipää joka päivä. Oikeastihan en osaa leipoa, mutta tämän valmistaminen muistuttaakin enemmän taikomista. Oleellista on pitkän kohotusajan lisäksi kuumentaa pata ja käyttää padassa kantta. Teen kerralla kaksi ja otan toisen mukaan retkille.
Kesästä puuttuu enää aurinko ja lämpö, tosin tällä hetkellä ikkunan takana näkyy joku valoilmiö. Lähdemme tarkistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti