Makaan peiton alla ja kiroan takatalvea. Nyt ei jaksa edes mennä viidakkoretkelle. Kuva mietteliäästä Johanneksesta on ihana, sydämet polvissa ja sydän käsissä. Mielessä alkaa soida arvaa kuinka paljon, arvaa kuinka paljon suaa rakastankaan.
Tuolla reissulla viime keväänä lähdimme muuten katsomaan jättiläislumpeita Kaisaniemeen, mutta kävi ilmi että vauvajättiläislumpeet eivät olleet vielä kasvaneet isoiksi jättiläisiksi. Tajusin juuri, että emme menneet enää kesällä uudestaan. Tuo keskeneräinen lummeasia pitäisi kyllä selvittää. Onkohan niitä jättiläisiä tulossa myös tänä vuonna? Nuo valtavan korkeat ovat luullakseni banaanipuita ja nuo oranssit puolestaan kaakaopuun hedelmiä. Ja banaanipuiden siimeksessä Samuli toipumassa yötöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti