huusholli stadissa

Joskus muinoin näin unia, jossa löysimme yllättäen kotoamme ylimääräisen huoneen. Muistan ilahtuneen ja helpottuneen tunnelman, kappas täällä oli vielä tällainen, emme olleet huomanneetkaan. Huvittavaa, että Samulilla on kuulemma ollut samoja unia. Niistä on kummallakin aikaa, ehkä unet liittyivät tiettyyn vaiheeseen elämässä, perheen ja kodin perustamiseen ja sen sellaiseen. Sittemmin varmaan tyydyimme kohtaloomme, joka tapauksessa unet loppuivat.

Viikonloppuna tuntui hiukan samalta, kun korkkasimme naapuriasunnon omaan käyttöömme. 15m2 matalaa tilaa ja pinnat huonossa kunnossa, melkoinen luola mutta ihana. Yhdistämisluvista ei vielä tietoakaan ja ikkunakin on näköjään jätetty ikkunaremontin yhteydessä sisäpuolelta ilman listoja. Ei se mitään, huoneen nimi on yläkerta koska sinne pitää kivuta kaksi rappusta. Käytävässä ovet paukkuvat kun kuljemme yläkertaan.

Huonekalutkaan eivät tule toimimaan aivan kuten toivoin, sohva ja nojatuolit näyttävät olevan hiukan liikaa ja suunnittelemista riittää. Vanhalla puolella on kuitenkin uskomaton määrä tilaa nyt kun huoneessa, jossa ennen oli työpöytää sohvaa tuolia ja ties mitä, ei ole enää juuri muuta kuin ruokapöytä ja sohvaksi tuotu laveri, daybed (siitä lisää myöhemmin). Tilaa tilaa tilaa, meillä ei ole koskaan ollut näin paljon tilaa.

Kuvissa Samuli kokoaa yläkertaan  hankkimaani käpylamppua, hiukan happamana. Edullinen hinta selittyi, kun litteästä paketista löytyi palapeli jossa jokainen pahvilätkä vai mitä nuo ovat piti askarrella yksitellen runkoon. Ilmeisesti sama homma sitten kun lamppu kärähtää. Mutta hieno tuli.