Lapset olisivat halunneet virpoa, mutta eipäs olekaan helppoa löytää pajunoksia keskellä kaupunkia. Kaikkea maasta ponnistavaa ei voi mennä repimään irti. En jaksanut ruveta etsimisen vaivannäköön. Ostaminenkin tuntui hölmöltä. Siskoni oli viime viikolla yhden yön kylässä, hän olisi kyllä tuonut mielellään kotikulmiltaan jos olisin huomannut pyytää.
Perjantaina Johannes soitti riemuissaan koulun jälkeen. Koulussa oli askarreltu oksia, voiko nyt mennä virpomaan? Päästyään kotiin leikkipuiston kautta joskus iltapäivällä hän kaivoi voitonriemuisena repustaan yhden kärsineen oksan. Ehdotin että sillä voisi virpoa minua, halusin oksan omaan maljakkoon. Niinpä Johannes ja Olga virpoivat vuorotellen Johanneksen oksalla täällä kotona vaan.
Semmoinen virpomistarina. Ylemmän kuvan kissat on bongattu erään liikkeen edestä vuosi sitten. Ja huom. kissat alemman kuvan alalaidassa, tuolla punaisen rusetin takana.
Loruja nyt voi kuitenkin aina opetella.
Virpana, varpana,
sutjana, putjana,
niivis, naavis,
natserpoo.
Sulle vitsa,
mulle palkka!
Virvon varvon vitsasilla
tuorehilla tervehillä,
vanhat virvon viisahiksi,
nuoret ylen notkehiksi,
iloisiksi kaikki muut,
kilteiksi pienet piimäsuut!
Virvon varvon vitsasella
kosken pajun oksasella,
Jumala sinua siunatkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti