Kuvassa olen minä junassa noin kymmenen vuotta sitten. Ihmiset ovat täyttäneet facebookin nostalgisilla valokuvillaan ja tuntuu, että muistorikkaita kuvia ja albumeja on todella ollut ikävä. Minulla ainakin on, nimittäin vuonna 2004 nypin albumeistani rakkaimmat kuvat kirjekuoreen erästä tarkoitusta varten ja hukkasin kuoren. Joululomalla löysin vihdoin valokuvani vanhempieni kirjahyllystä missä makasivat eivätkä sanoneet mitään. Voi sitä helpotusta, pystyin taas kaivamaan kansiotkin esille ja kohtaamaan ammottavat aukot. Kuinkahan nämä digitaalisessa muodossa olevat arkistot tulevat säilymään?
Kaanis! On ollu kiva nähdä tuttujen vanhoja kuvia. Pitäsköhän minunkin alkaa kaivelemaan albuumeja. Samaa olen miettinyt monesti digitaalisten kuvien suhteen... Meillä ei ole pahemmin kuviksi niitä teetetty. Mutta turha kai liiaksi kiintyä materiaan :)
VastaaPoistaOlisipa kiva nähdä lisää.
VastaaPoistaTerveisin yöimettäjä
Heini, kaivele! Olisi kiva nähdä. Nuo valokuvat ovat kyllä pieni ongelma, minulla on joskus vähän sama fiilis tuon materian suhteen varsinkin kun kuvavirtaa on niin järkyttävän paljon. Mutta ei, pitäisi ehdottomasti huolehtia siitä että jotakin jälkiä jää tästäkin ajasta!
VastaaPoistaRiikka, tuu lasilliselle joku hetki:)