Melkein perhepotretti, aina joku puuttuu. Tällä kertaa Riku oli mummolareissulla. Vierailin lauantaina tilaisuuden tarjouduttua pikkuisten kanssa Helsinginkadun Filharmonikkojen ja Poliisisoittokunnan yhteiskonsertissa. Kuuntelimme konsertin ensimmäisen kappaleen. Se oli sopiva mitta lasten ensikokemukselle, uskalsin luottaa heidän jaksavan keskittyä muita häiritsemättä sen hetken. Täällä on kuulemastamme orkesterikappaleesta hiukan epätavallisempi lyhyempi versio. Suorastaan liikuttava. Olen jakanut linkin joskus aiemminkin, jos et klikannut niin taas on mahdollisuus. Johannes muuten naureskeli jälkeenpäin kummissaan fagottia soittaneelle miehelle. Näin ne ennakkokäsiykset ja stereotypiat syntyvät. Äiti soittaa fagottia tarkoittaa että naiset soittavat fagottia.
En aiemmin olekaan katsonut tuota. Ihana.
VastaaPoistaLasten kanssa tosiaan aina miettii kuinka kauan jaksavat ja ei haluaisi muita häiritä. Meidän isoimmilla menee hyvin pitkätkin konsertit ja E myös aika ok, mutta vauvasta en ole varma minne tohtii lähteä :). Meidän pikku fonistia pyydettiin just esiintymään Musiikkitalolla Kaupunginorkesterin "lämppärinä" jossain siellä, varmaan aulassa? Ehkä sinne voisi mennä vauvankin kanssa ja kävellä kauemmas jos inahtaa.
Tuo kuulostaa juuri hyvältä tilanteelta mennä vauvan kanssa kuuntelemaan ja harjoittelemaan. Myös minä olen vienyt meidän pieniä katukonsertteihin ja lastenkonsertteihin ym epämuodollisiin tilaisuuksiin. Mutta konserttisali ja sinfoniaorkesteri on vähän eri asia, pienetkin äännähdykset voivat häiritä. Esim. tuon Boleron alku oli kyllä herkkä, puhaltajat soittivat soolojaan ja toivoin että lapset pysyisivät hiljaa. Onneksi pysyivät:)
VastaaPoistahyvää ystävänpäivää! laitoin sulle sähköpostia...
VastaaPoistaOi että... vähän nolohkoa, mutta mä ihan oikeasti liikutuin tuota Ravelia katsellessanikuunnellessani. Kun ajattelee, että ihmiset voi oikeasti tehdä kaikkea kaunista ja hyvä ja ihanaa.
VastaaPoistaLasten kanssa konsertissa: Mä olen harjoitellut nuorimmaisen kanssa nuorisopuhallinorkesterin harjoituksissa ja oppilasesityksissä. Tuuttaus soi niin täysillä kokoajan, että pärjäämme hyvin. Ja lyhyen kipaleen jaksaakin kuunnella rauhallisesti.Ollaan me usein soittotunnillakin mukana kuunteluoppilaana. 5-v pärjää tosi hyvin.
Mun isä on viulisti, ja muistan hyvin elävästi istuneeni pienenä konserteissa äidin kanssa. Vieläkin muistan miltä tuntuu kun musiikki menee läpi kehon. Aikuisena ei tunnu samalta enää.
Minähän sanoin, liikuttava on.
VastaaPoistaOnpa hienot muistot! Jotain tuollaista haluaisin jättää omille lapsillekin. Omat musiikkiin liittyvät muistoni ovat lähinnä ahdistavahkoja esiintymisiä oppilaskonserteissa... Mutta tämä vaatii lapsilta sitä harjoitusta kyllä, en vielä veisi koko katrasta pitkään konserttiin saliin, missä jokainen inahdus kaikuu jokaisen korviin. Onneksi muuallakin voi teenata, kotonakin..