Viljaserkku täytti viisi vuotta, paljon onnea iso pikkuneito ja kummityttö! Ihanainen oppi juuri lukemaan ja ensi syksynä alkaa esikoulu, jossakin kaupungissa. Lapset juhlivat tutussa seurassa vailla huolen häivää, minun ja siskon mieliin hiipi jo haikeus. Kaksi vuotta on lentänyt siivillä mutta olen ajasta kiitollinen. Nämä ovat viimeisiä kuukausia näin, lähekkäin ja yhdessä.
tuo on rikkaus että serkut ovat saaneet olla noin tiiviisti yhdessä ja ihan varmasti on haikeaa kun asiat muuttuu. tänään juuri lasten serkku oli kyläilemässä ja mietin kuinka harvoin loppujen lopuksi näemme.
VastaaPoistaSama juttu oli meillä ennen kuin tytöt tulivat minulle hoitoon. Arki on niin hektistä että vaikka asuttaisi samassa kaupungissa niin ei sitä ehdi nähdä paljoa saati jos matkaa on paljon. Tämä on ollut kyllä ainutlaatuista aikaa.
VastaaPoistaVarmaan on haikeaa ja vaikeaa luopua noista ihanuuksista..
VastaaPoistaTerkut oksennustauti perheestä..
Voi ei, toivottavasti paranette pian.
VastaaPoistaOlipa ihana lämmin teksti ja kuvat. Sellainen kuin elämä on.
VastaaPoistaKiitos. Minullakin oli päivästä sellainen olo, elämänmakuinen.
VastaaPoistaIhania kuvia, varsinkin tuo liukumäkikuva oli ihana!Meillä flunssaa, ja työt häiritsevät pahasti vapaa-aikaa :D
VastaaPoistaSyys on saapunut ja vuotavista nenistä sen tietää. Työn iloa kuitenkin.
VastaaPoistaHaikeaa :( Ihania kuvia ja kaunis Vilja-tyttönen. Mahtavaa kun osaat olla kiitollinen menneestä ajasta joka on ollut erityistä herkkua. Meillä kaikki serkut asuvat kaukana.
VastaaPoistaVälillä elämä on ollut sellaista selviytymistaistelua remonttien keskellä että ei ole tullut nautittua joka hetkestä täysin rinnoin, tietenkään. Jälkeenpäin raskaankin arjen ihanuuden sitten huomaa (ja aika kultaa muistot).
VastaaPoista