tiistai 8. marraskuuta 2011

Ilotulitus

Lauantai-iltana törmäsimme siskoni kanssa ilotulitukseen, raketit ammuttiin jostakin Töölönlahden suunnalta. Se oli sopivan juhlallinen aloitus illanvietolle.

8 kommenttia:

  1. ihana törmätä ilotulitukseen! ilotulitus on kerran törmännyt nuoruudessani minuun- onneksi jälkiä jättämättä, paitsi mieleeni, siksi ihailenkin niitä mielummin kauempaa tai kaikkein mieluiten lasin takaa. vähän pelottavia. oliko mukava illanvietto? kaksin liikenteessä?

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa räjähtävältä startilta!Oliko teillä siskoksilla mukavaa?

    VastaaPoista
  3. Ai kamala, juuri tuota pelkään jokaisena uutena vuotena! Nyt raketit paukkuivat aika kaukana. Ihan kivaa. Seurapiiri eli, sanoisinko.

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen joskus vahingossa törmännyt ilotulitukseen ja se aika hauskaa. Että jotain niin ihmeelllistä voi tapahtua tavallisena päivänä, yllättäen.

    VastaaPoista
  5. Varista, minusta myös, kiitos kuuluu kännykälle:)

    Kirjailijatar: Niin, tällä tuota tapahtuu aina välillä, Lintsin päättäjäisissä ja joskus Stadikalla jne ja aina tuntuu että on päässyt juhliin kuokkimaan.

    VastaaPoista
  6. Kivoja kuvia! En ole itse tainnut sattumalta törmätä ilotulitukseen. Lapsena oli erityisen mukavaa kun suvun miehet räjäyttivät muutaman ilotulitteen pihalla uuden vuoden kunniaksi ja kun kaikki isän puolen veljet lapsineen kokoontuivat yhteen aina jonkun veljeksen luokse. Muuten en ole ilotulitteiden perään, mutta ollaan annettu viime vuosina lapsille kiva pieni yhteisen hetken muisto, pari rakettia kerran vuodessa isin ampumana. Lumihangessa tietysti :)

    VastaaPoista
  7. Uudet vuodet on viime vuosina menneet niin että raketteja ei ole lähdetty erikseen katsomaan kun Riku pelkää niitä hysteerisesti. No viime vuonna se sentään suostui kurkistamaan ikkunasta. Onneksi se ei ollut nyt mukana.

    VastaaPoista