huusholli stadissa

Löysinpä erään pussin pohjalta kovalevyn, joka sisältää kaikki valokuvamme. Hyvä löytö. Laitankin tähän vaikka yhden missä Olga lukee ääneen pikkusiskolle. Tämä on keväällä otettu, sen jälkeen kamera on ollut pakattuna ties minne.

Täällä on nimittäin remontoitu. Paljon omaisuutta on edelleen epämääräisissä nyssäköissä lojumassa. Isommat lapset viettivät mummolassa pari viikkoa ja irtauduimme Samulin kanssa hiukan todellisuudesta, hautauduimme luolaamme ja meille kehittyi toimiva rutiini: päivät revittiin lattioita ja maalattiin, lounasaikaan tiputettiin maalitahraiset vaatteet ovensuuhun ja puettiin normaali vaatekerta päälle (aina se sama ovensuussa odottava), käytiin syömässä, palattiin hommiin ja illalla katsottiin jakso tai pari Lovejoyta Areenasta. Remontista ei puhuttu, ei suunniteltu saati ihasteltu tuloksia ääneen, painettiin vain. Ei tarvinnut sanoa paljoa, suunnitelmat olivat olleet selvillä niin kauan ja tehtävät olivat niin erinomaisen hyvin tiedossa. Yksi oviaukko, muutaman huoneen lattia ja seinät. Oviaukon tekemiseen saimme korvaamatonta apua.

Pitkällisestä (vuosien) suunnittelusta huolimatta aloitimme lopulta melko spontaanisti ja vasta vauhdissa ollessamme huomasimme että nyt mennään, homma on hoidettava samaa soittoa loppuun asti. Niinpä aikataulut ja kesäloman riittävyys olivat Herran hallussa. Onneksi, oi onneksi, lattiat jotka löysimme oli jätetty superupeaan kuntoon. Kiitos edellinen asukas joka aikanaan hioit lattialaudat valmiiksi ja peittelit ne hellävaraisesti Wormser filttipaperilla ennen kuin asensit päälle muovimaton. Vanhan talon henkeen sopivalla tavalla toimittu, lämmin ajatus sinulle. Maalasimme valmiiksi hiotut mäntylattiat vaaleiksi. Isointa lattiaa ei oltu hiottu vaan jätetty hiukan kulahtanut tummanruskea maali paikoilleen, sen jätimme koskemattomaksi. Ei ollut edes mahdollisuutta muuhun, aika loppui. Se siitä vaaleasta olohuoneesta, asumme saluunassa. Tykkään kyllä.

Suurin päätös oli jättää asunnot yhdistämättä, monesta syystä. Asumme nyt siis vierekkäisissä yksiössä ja kaksiossa. Minusta kamala ajatus aluksi mutta käytännössä toimivaa. Teimme yksiöstä kirjaston. Oviaukko puolestaan tuli kaksion puolelle, muutimme hiukan asunnon tilaratkaisua.

Uutinen siis on, että Suomen virallinen ahtaasti asuva perhe on laajentanut. Tosin perhe on myös kasvanut sitten viimekeväisten Urbaanien asumismessujen. Ehkä kirjoittelen aiheesta hiukan lisää myöhemmin, kaivan varmaan kamerankin taas esiin. Minua ei niinkään kiinnosta sisustaminen (sisustuksemme syntyi kun asettelimme omaisuutemme asuntoomme) vaan tilankäyttö ja asunnon tilojen toimiminen, venyminen ja paukkuminen, joskus myös aivan uudelleen ajatteleminen.